Heissan! 

On perjantai iltapäivä ja ulkona myrskyää. Minttusuklaakahvi vaniljasoijamaidolla höyryää kupissa ja herra pikkuherra on nyt nukkunut toista tuntia päiväunia sängyssään. Olo on kepeä, mutta lukuisten kofeiiniannosten vuoksi jokseekin levoton. Olin koko aamun varustautunut tekemään ammattikorkeakoulun pääsykoemateriaaleja, mutta eksyinkin syvälle blogimaailmaan. Samaan aikaan mieleen hiipi jälleen kerran kutkuttava ajatus: "entä jos?". Olen toistuvasti viimeisten vuosien aikana miettinyt tätä, pohtinut, pyöritellyt, empinyt, tunkenut johonkin takaraivon perukoille ajatuksen, mutten koskaan haudannut. Kuinka ihanaa tämä aikanaan oli. Ja kuinka terapeuttista. 

Ulkona myrskyää tänään ja miehellä on pitkä työpäivä. Makustelen edelleen ajatusta omasta blogista. Rakastan somea, sinne päivittäminen on oikeasti kivaa. Ja henkireikä koronan ja kotiäitiyden keskellä. Joku kommentoi aina, saan siis jutella. Olla lähempänä ihmisiä, juuri nyt kun ihmisten lähellä olo on kielletty. Ihmiset ovat aina antaneet minulle uusia näkökulmia, inspiraariota ja uusia ideoita. Ja nyt, kun en pääse töissä tapaamaan satoja ihmisiä päivässä, on some täyttänyt sen aukon. Virtuaalisen seuran aika on minun elämässäni nyt, myöhemmin sitten jonkun muun. 

Tämä perjantai jatkuu pojan herättyä perinteisellä tavalla: välipala, auto miehelle, siivous, päivällinen, leikkejä ja lukemista, kylpy ja poika nukkumaan. Itse ajattelin illasta trenailla, mennä yksin saunaan ja katsella jotain ihanaa ohjelmaa iltapalaa syöden ja teetä juoden. Vaikka päivä jatkuukin näennäisen normaalina, sisällä kuplii mukavasti. Oli hyvä idea avata koneta, klikata itsensä blogeihin ja inspiroitua. Joskus on todellakin hyvä antaa vaan intuition viedä ja tänään se tarkoitti tämän blogin avaamista. Ihminen tulee onnelliseksi yleensä niistä pienistä teoista, jotka muokkaavat arkea miellyttävämmäksi ja tänään se pieni teko oli tämä. 

Kuvat ovat muuten muokkaamattomia räpsäsyjä päiväkahveista ja meidän uudesta herkusta, eli appelsiineista. Niitä tulee syötyä käsittämättömiä määriä, kun opin uuden kuorimistekniikan. Ehkä tulevaisuudessa kuvat tulevat muuttumaan ja ovat hiotumpia, harkitumpia ja muokattuja. Ehkä ei, ehkä pääpaino pysyy tekstissä. En ole varma vielä, enkä jaksa lyödä asioita lukkoon. Tärkeintä on kuitenkin tämä kutkuttava fiilis juuri tässä hetkessä, ja toivottavasti myös jatkossa tämän sivun kanssa. 

Sinulle, joka luet tätä, toivotan oikein ilostuttavaa ja rentouttavaa viikonloppua. Toivottavasti saat tehdä niitä asioita mistä nautit! 

Mukavaa viikonloppua!